Kun ostat vanhan omakotitalon



Lähetetty Windows Phonesta
 Muutto vanhaan omakotitaloon - artikkeli löytyy vakuutusyhtiö if:n sivustolta. Artikkelissa on listattu asioita, joita on hyvä ottaa huomioon.

Tarkastele asuntoa jo näytössä kriittisesti.

Katsasta ainakin nämä:


Keittiö

  • Tarkasta, ovatko pinnat ja kalusteet siistissä kunnossa. Hilseily tai turpoaminen voivat kertoa kosteusvauriosta.
  • Vanhat kodinkoneet nostavat merkittävästi palo- ja vuotovahinkoriskiä.
  • Onko tarpeeksi säilytys- ja laskutilaa?
  • Löytyykö poistoilmaventtiiliä ja toimiiko se?

Kylpyhuone

  • Löytyykö lattialämmitystä, joka kuivattaa tilat tehokkaasti?
  • Tarkasta myös silikonisaumat, lattian kaadot, vedeneristys, kaakeleiden kunto ja ilmanvaihto.

Taloyhtiö

  • Tutustu lähivuosien remonttisuunnitelmiin ja -tarpeisiin. Huomioi isot remonttitarpeet asunnon hinnassa.
  • Minkä ikäiset putket asunnossa on?
  • Kuuluuko asuntoon varastotilaa? (if)



Vanha talo ei välttämättä ole uutta halvempi. Talon hinta muodostuu sen koosta, kunnosta, varustelutasosta ja sijainnista.
Talon ostossa sijainti on yleensä tärkeää, sillä koti halutaan hankkia mieluisalta alueelta. Jos mieluisa alue sijaitsee ison kaupungin lähistöllä, vanha talo voi maksaa yhtä paljon kuin uusi.
Lisäksi vanhan talon ostajan on ymmärrettävä, että taloon on yleensä tehtävä jonkinlainen remontti. Ennen remonttia on tiedettävä, mitä ja miten remontoi.

Teetä kuntotarkastus

Rakentamisen käytännöt ovat vuosikymmenten kuluessa muuttuneet paljon. Moni aikanaan hyvänä pidetty menetelmä on sittemmin osoittautunut jopa vahingolliseksi.
Vanhaa taloa ostettaessa kannattaa aina teettää puolueeton kuntotarkastus. Asiantuntija tietää, mitkä kohdat eri talotyypeissä on katsastettava perusteellisesti, ja yleensä on tarpeen avata jopa rakenteita.

Remontti kuntotarkastuksen mukaan

Jos kuntotarkastuksessa käy ilmi, että rakenteet ovat kunnossa, remontti voi olla suhteellisen helppo ja edullinen, erityisesti jos korjataan vanhaa säästäen.
Jos on tarpeen tehdä rakenteisiin saakka ulottuva remontti, kannattaa tehdä saneeraussuunnitelma. Kovassa talokuumeessa olevat ostajat ovat tässä vaiheessa usein turhan optimistisia. Remonttihankkeessa on nyrkkisääntö: kun teet arvion kustannuksista, lisää loppusummaan kolmannes ylimääräistä.
Vähänkin isompiin remontteihin on tärkeää ottaa mukaan ammattitaitoinen valvoja. Hän pitää huolen siitä, että remonttifirma noudattaa hyvää rakennustapaa eikä jätä uusien koreiden pintojen alle muhivia aikapommeja.
Kaikki nämä kustannukset pitää ottaa huomioon tarjottavassa hinnassa.

Myyjän ja ostajan vastuu

Myyjä on vastuussa asunnon virheistä viiden vuoden ajan. Siksi usein ajatellaan, että laki turvaa asuntokaupassa paremmin ostajan kuin myyjän oikeudet.
Tämä käsitys pitää paikkansa vain osin. Ostajalla on vastuu ilmoittaa virheistä. Kiinteistökauppaa säätelee laki nimeltä maakaari. Sen toisen luvun 25 § määrää näin:
”Jollei ostaja ilmoita laatuvirheestä taikka [edellisissä pykälissä mainituista] sopimusrikkomuksesta myyjälle viiden vuoden kuluessa siitä, kun kiinteistön hallinta on luovutettu, hän menettää oikeutensa vedota siihen.”
Yhtä tärkeä on saman pykälän ensimmäinen kappale:
”Ostaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä ja siihen perustuvista vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai kun hänen olisi pitänyt se havaita.”

Auttaako kotivakuutus kiinteistön virheissä?

Usein kysytään, voiko myyjä ottaa vakuutuksen ostajan yllättäviä reklamaatioita varten. Ifin omaisuusvakuuttamisen asiantuntija Johannes Pulkki sanoo, että kiinteistöjen piilevät virheet ovat lähes aina syntyneet monien vuosien kuluessa tai jo rakentamisvaiheessa. Jotta vakuutuksesta voitaisiin korvata, vahingon on oltava äkillinen ja syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana.
Vakuutusapua voi saada kotivakuutukseen kuuluvasta oikeusturvavakuutuksesta, jos myyjän ja ostajan välinen riita etenee oikeuteen asti.

Perustusten vaaranpaikkoja eri vuosikymmeniltä

  • 1940- ja 1950-luvuilla pientalojen kellarit olivat yleensä kylmää varastotilaa. Sittemmin ne on otettu asumiskäyttöön, ja useimmiten niihin on rakennettu pesutilat. Lisääntynyt veden käyttö on saattanut aiheuttaa kosteusvaurioita, jos saneerauksen yhteydessä ei ole huolehdittu riittävästä ilmanvaihdosta.
  • Monen 1960-luvun talon perustukset tehtiin nykytiedon valossa rakennusteknisesti väärin. Matala valesokkeli toi lattian pohjarakenteet ja seinien puurakenteet hyvin lähelle maanpinnan tasoa, ja vain betonilaatan päälle sivelty bitumikerros oli estämässä kosteuden nousua rakenteisiin.
  • Valesokkelipohjia tehtiin vielä 1970-luvulla ja jopa 1990-luvulle asti. Toinen 70-lukulainen perustustyyppi oli kaksoislaattaperustus, jossa kahden betonilaatan väliin asennettiin eristeet. Kosteus on usein päässyt nousemaan alemman laatan läpi eristeeseen.
  • 1980-luvulla yleisin perustus oli anturoiden päälle rakennettu sokkeli. Pohja on täytetty soralla, jonka päälle on laitettu styrox-eristeet. Tämä rakenne on yleensä pitänyt maaperän kosteuden kohtuullisesti kurissa. On syytä varmistaa, että kevytsoraharkoista muuratun kellarin seinän suojaksi on asennettu patolevyt.
  • 1990-luvulla rakennettujen talojen perustukset ovat yleensä hyvin tehtyjä. Poikkeuksia toki löytyy. Huolellisen salaojituksen merkitystä ei tuolloinkaan vielä ymmärretty. Vasta vuonna 1998 voimaan tulleet uudet kosteusmääräykset hoitivat asian kuntoon.
Ympäristöministeriö on tuottanut tietopaketin eri vuosikymmenillä rakennettujen talojen tärkeimmistä tarkastuskohteista.
Asiantuntijana Omakotiliiton kehityspäällikkö Katja Keränen

Comments